Seuran 70-v. historia

Savitaipaleen Uheilijat Ry  StU

HISTORIIKKI 1915-1985

70 - VUOTTA   Laatinut:  20.10.1985 / Vilho Mustapää

 

ALUKSI:

Savitaipale kuuluu maantieteellisesti pienen Salpausselän välittömään läheisyyteen ja tuntumaan. Kirkonkylän taajama-alue on erittäin kaunista ja kumpuilevaa kangasmaastoa, liikunnalle erittäin otollista ja hyvää. Urheilun ja liikunnan merkitys on todettu jo ammoisista ajoista sitten kuuluvan ihmisen merkittävämpiin harrastusmuotoihin, sillä vuosisatoja sitten jopa vuosituhansia taaksepäin on liikunnan merkitys todettu erääksi parhaaksi voimien ja taitojen mittelöksi. Yhä suuremman vastaanoton urheilu ja liikunta on saanut aikamme teknillistyvässä yhteiskunnassamme ja muodostanut yhä oleellisemman osan ihmisen jokapäiväisistä tarpeista. Kehityksen kulku merkitsee käytännössä fyysisen kunnon rappeutumista ja siitä edelleen henkisten voimavarojen vähenemiseen. Vastapainoksi on alettu ymmärtää ja rinnastaa liikunnan merkitys kuuluvaksi välttämättömiin tarpeisiin. Toisen maailmansodan jälkeen tulivat uudet tuulet sekä myös uusia urheilullisia lajeja. Savitaipale menetti sotien aikana 285 miestä kaatuneena ja lukuisasti haavoittuneita siirtyi sodan loputtua siviilin tehtäviin. StU:n uusi sukupolvi otti ohjat vankasti hallintaansa. Savitaipaleella urheilutoiminta sai pysyvämmän jalansijan vasta viime vuosisadan loppupuolella. Kansanjuhlien yhteydessä järjestettiin erilaisia kilpailuja ja leikkejä. Savitaipaleella on aina ihailtu voimaa. Erityisen sankarin maineen sai sellainen henkilö "mies", jolla oli tavallista enemmän ruista ranteissa. pelonsekaisella kunnioituksella katseltiin tällaista miestä, ehkä tyttöjen suosiokin nousi ja vahvempaan urokseen mieltyi. Voimahahmona mainitaan mm. Anton Kylliäinen Kylliälän kylästä. Voimalajeja olivat hirrenheitto, kahden käden voimalla yliolanheitolla sekä polvelta eteenpäin. Kansanjuhlien yhteydessä järjestetyissä kilpailuissa mainitaan erittäin monipuolisena taitoniekkana kauppias Taavi Suonio. Monien eri tilaisuuksien ansiosta kilpailutoiminta yhä vilkastui ja vähitellen syntyi ajatus urheiluseuran perustamisesta Savitaipaleelle. Vuosisadan vaihteen olympialaiset vauhdittivat urheiluinnostuksen vakiintumista mm. v.1900 Pariisissa, v.1904 St Louisissa ja edelleen välikisat v.1906 Ateenassa.

Oman urheiluseuran perustamisajatus kypsyi ensiksi Partakoskella, jonne urheiluaatteen toi ylioppilas Antti Karhula. Voimistelu- ja urheiluseura Partakosken Into perustettiin v.1908. Tämän jälkeen todettiin että muutamissa kylissä kuten Monolassa, Rantalassa, Kaskeissa ja Kirkonkylässä nuorisoseurojen yhteyteen perustettiin urheiluosastoja. Partakosken Innon perustamisen jälkeen perustettiin toinen urheiluseura Hyrkkälän Urheilijat ja perustamisajatuksen takana oli Hyrkkälän oma poika Jonni Myyrä. Myöhemmässä vaiheessa 2-kertainen olympiavoittaja ja lukuisten maailmanennätysten rikkoja keihäänheitossa. Mainittakoon myös, että ensimmäiset kansalliset yleisurheilukilpailut järjestettiin Hyypiän aholla Hyrkkälässä v.1913. Edellä mainittujen kansallisten kilpailujen innoittamana syntyi yhä enemmän tarvetta perustaa koko pitäjän kattava yhteinen voimistelu- ja urheiluseura. Voimistelun mainetta pitäjän alueella piti voimakkaasti yllä Partakosken Into ja yleisurheilun osalta Jonni Myyrän henkilökohtaiset saavutukset keihään heitossa. Yhteiseen neuvottelutilaisuuteen, jonka pääaiheena oli perustaa voimistelu- ja urheiluseura "Savitaipaleen Urheilijat", kokoonkutsujana mainitaan keihäänheittäjä- pankinjohtaja Jonni Myyrä. Lisäksi olivat Partakoskelta Antti Karhula ja Taavetti Koskenranta. Perustava kokous pidettiin 24. päivänä maaliskuuta 1915. Kokoontumispaikkana oli Hilda Lehtisen (Myyrä) kahvila entinen KOP:n talo. Kokoukseen osallistui saatujen tietojen mukaan noin 35 henkilöä ja edellä mainittujen kokoonkutsujien lisäksi osallistui Jonni Tiainen, Juho Peltonen, Taavetti Pesari, Taavetti Kannelniemi, Taavetti Purtilo "Poutiala", Jonni Hyrkkänen ja Antti Lamminpää. Edellä mainitut henkilöt olivat aktiivisesti mukana seuran toiminnassa näyttävästi. Perustavassa kokouksessa johti puhetta Taavetti Koskenranta ja sihteerinä, "kirjurina" toimi Hilda Lehtinen-Myyrä. Kokouksen yksimielisenä päätöksenä perustettiin Voimistelu- ja Urheiluseura. Seuran nimestä päästiin yksimieliseen ratkaisuun vasta kahden jatkokokouksen jälkeen, päätöksenä oli Savitaipaleen Urheilijat ry. Kaikki koko pitäjän alueella olevat seurat liittyivät osastoina uuteen keskus seuraan, jonka jäsenmäärä kohosi heti alussa 203:een. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokoonkutsuja Jonni Myyrä ja sihteeriksi Hilda Lehtinen (Myyrä) sekä rahastonhoitajaksi Antti Lamminpää. Johtokunta koostui siten, että kukin seuraan liittynyt osasto sai jokaista 10 jäsentä kohti yhden jäsenen seuran johtokuntaan. Johtokunta muodostui näin varsin suureksi, joka ei toimintakelpoisuudellaan ollut paras mahdollinen. Vasta valittu seuran johto päätti, että osastot maksavat pääseuralle 10 penniä jäsentä kohti ja 20 % saamistaan tuloista osastoveroa seuran erilaisiin kilpailullisiin toimintoihin.

Perustaja jäsenistä ei ole ketään enää elossa. Ensimmäisen johtokunnan tehtäväkenttä oli varsin laaja ja ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä pidettiin urheilukentän rakentamista kirkonkylään. Kentän paikaksi ajateltiin aluksi kaunista Hakamäen aluetta, mutta hanke kariutui monesta syystä ja paikasta luovuttiin. Urheilukenttä asiaa eteenpäin viemään valittiin erillinen toimikunta, johon kuuluivat Jonni Myyrä, Juho Peltonen ja Taavetti Koskenranta. Pitkänmäen päältä Haimilan Antilta (kirkolta) vuokrattiin maa-alue, joka on nykyinen urheilukentän paikka. Alue oli peltoa ja siitä muodostui nurmipäällysteinen urheilukenttä, harjoituskentäksi. Aluetta ryhdyttiin talkoovoimin kunnostamaan ja laajentamaan. Vuotta myöhemmin eli v.1916 kenttä oli saatu sellaiseen kuntoon, että siinä voitiin pitää perustetun seuran toimesta kansalliset yleisurheilukilpailut. Innostus asiaan oli korkealla. Kiertävän juoksuradan pituudeksi saatiin lukemat 333 metriä. Paikkakunnan yleisurheilua hallitsi suvereenisesti omassa lajissaan keihäänheittäjä Jonni Myyrä, joka oli omaa luokkaansa koko maailman tilastoakin ajatellen. Eräänä piristävänä tapahtumana Jonni Myyrän lisäksi mainitaan kun Savitaipaleen oma poika Tatu Purtonen voitti 5 000 metrin juoksun, itsensä Tatu Kolehmaisen, yleisöllä oli tosi riemun aihetta. Voitiin yksimielisesti todeta, että seuran toiminta kilpailumielessä oli alkanut hyvissä merkeissä. Seuran toiminnan alkuvuosina tulevat esille monet tunnetut urheilutähdet, jotka omalla osanotollaan antoivat väriä kilpailuihin. Nimet Paavo Nurmi, Ville Pörhölä, Jussi Saaristo, Elmer Niklander, Väinö Sipilä, Eino Penttilä, Matti Tolamo, maailman Matti Järvinen, Volmari Isohollo, Taisto Mäki, Ossi Miltd, Eelis Landström, Erkki Kataja ym. Paikkakunnan hiihtourheilu antaa myös mainitsemisen aihetta. Alkuvuosien näkyvimpänä hahmona mainitaan Tatu Purtilo-Poutiala, joka aktiivisella kilpailutoiminnallaan niitti mainetta maamme rajojen sisäpuolella, josta tarkemmin myöhemmässä vaiheessa. Yhdistysrekisteriin seura merkittiin v.1926 14. päivänä kesäkuuta numerolla, 11877. Seuran jäsenmäärän on todettu olevan korkeimmillaan v.1949 jolloin jäseniä oli 1 135 eli joka kuudes savitaipalelainen oli seuran jäsen. Joka kuudes pätee myös tälläkin hetkellä, kun ottaa huomioon kunnan väestömäärän, jäsenmäärän ollessa 865. Kirkonkylän urheilukentän lisäksi oli eri kyläkuntiin raivattu harjoituskenttiä mm. Heituinlahteen, Kylliälään, Kaihtulaan ja Pettilään.

RAKENTEET:

Vuonna 1947 valmistui Mustalammen harjulle hyppyrimäki. Mäki rakennettiin suureksi osaksi talkootarpeista ja talkootyönä. Voidaan vaan ajatella silloisia sodan jälkeisiä olosuhteita niin tavaran kuin muunkin aineiston aiheuttamaa pulaa, on saavutusta pidettävä suorastaan uhkarohkeana, mutta vaivojen palkaksi saavutettiin Savitaipaleelle piirin parhaimpiin, jos ei paras hyppyrimäki, jossa voitiin vaivatta leiskauttaa 45 metrin tuloksia. Kihupyhänä eli Marianpäivänä pidettiin Savitaipaleen Urheilijain hiihto- ja mäenlaskukilpailut. Mustalammen mäkirinteellä oli seuraamassa n. 2 500 henkinen yleisömäärä. Mäenlaskua harrastettiin kyllä jo aikaisemminkin mm. Lavikan ja Hakamäen pienissä mäissä. Vuonna 1953-54 keskuskenttä on ollut kunnan hallinnassa ja rakennettiin sekä kunnostettiin kentän radat 350 metrin mittaiseksi, hiilimurskaksi. Kenttää on korjattu useampaan otteeseen tämän jälkeen ja nurmi kentästä on rakennettu kivituhka-keskusosuus ja tiilimurskarata. 100 m suora 6 eri rataa. Seuran rakenteista mainittakoon Heituinlahden Urheilutalo, joka on ollut kaikkien pitäjäläisten käytettävissä ympäri vuoden. Hoidosta on vastannut Heituinlahden osasto talkootyönä ja kunta tarvittaessa ollut taloudellisena tukena. Talo on ollut erittäin vilkkaassa käytössä. Asiaan vaikuttaa myös se, että talo on ainoa lentopallo- sekä koripallopelien ja ottelujen pitopaikka Savitaipaleella. Välijoen osasto on puolestaan rakentanut tuottavan tanssilavan, joka on pyörittänyt kiitettävästi rahaa urheilulle ja liikunnalle aina v.1980 luvun alkuvuosille asti. Rahan tulo on ikäluokkien saatossa heilahtanut laskuun. Välijoen osasto on myös vuokrannut ja kunnostanut Välijoen Nuorisoseuran talon urheilutoiminnan edistämiseksi, Välijoen talousalueen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Tanssilavan toimintaa on myös pitänyt Säänjärven osasto viime vuodet menestyksellisesti ja näin myös tuonut kortensa seuran urheilun kehittämiseksi ja talouden ylläpitämiseksi eri jaostojen tukemiseen myös sellaisten osastojen tukemiseen, joilla ei ole mahdollisuuksia rahan hankintaan. Kyläkenttiä on mm. Kaihtulassa, Havolla, Välijoella, Heituinlahdessa, Partakoskella, Säänjärvellä, PettiIässä ja Lavikanlahdella. Kentät ovat harjoituskenttiä. PettiIän kenttä on saanut myös veikkausvoittovaroja rakentamiseen.

Valaistuja kuntoratoja:

Heituinlahden osaston radan pituus on l 450 m. Kuntoradan rakentamiseen on saatu myös veikkausvoittovaroja kuin myös urheilutalon rakentamiseen ja myöhemmässä vaiheessa urheilutilojen lisätilojen rakentamiseen. Välijoki on myös rakentanut kuntoradan omin kustannuksin, joka on noin reilut 750 metrin mittainen valaistu alue, "harjoitusrata". Kioskitoimintaa on pidetty Pettilän osaston puitteissa kentän lähituntumassa, rahoittaen näin urheilullista toimintaa.

JAOSTOT:

Savitaipaleen Urheilijat ry kuuluu yleisseuroihin, sillä seurassa on useampia urheilumuotoja harrastavia jaostoja, jotka tavallaan toimivat itsenäisesti, sisäisesti. Jaostoja on: yleisurheilu, hiihto, lentopallo, jääkiekko, jalkapallo, suunnistus, kuntourheilu, viimeksi mainittu toimii yhteistyössä kunnan liikuntalautakunnan kanssa, lähinnä talouden ylläpitäjänä. Yhteensä 7 toimivaa jaostoa. Seuran toiminnan 70 vuoden aikana on ohjelmaan kuulunut mm. voimistelu, pyöräily, uinti, painonnosto, pesäpallo, tässä tärkeimmät.

VOIMISTELU:

Ensimmäisenä varsinaisena nykypäivän urheilumuotona, urheilulajina StU:ssa on harrastettu voimistelua. Seuran alkuvuosina tämä laji oli harrastusmuodoista ehdottomasti pidetyin ja laajin harrastusmuoto, joka alkoi Partakosken Innon myötävaikutuksella. Voimisteltiin joukkuevoimisteluna sekä yksilönä eli henkilökohtaisesti. Seura otti osaa Suomen Mestaruuskilpailuihin joukkuevoimistelussa. Yksi voimistelun harrastajista on vieläkin varsin energinen henkilö, kohta 70 vuotta lähentelevä Niilo Hölsä, jonka rengasliikkeet olivat esimerkillisiä ja jotka kelpaavat vielä nykypolvellekin malliesimerkiksi. Liikkeisiin kuuluivat erivaa'at kuten etu-, taka- ja sivuvaa'at viimeksi mainittu puolapuilla tehtyinä. Näistä etuvaaka kuuluu edelleen nykypäivän voimistelun ohjelmaan ja on saman arvoinen ristiriipunnan kanssa. Ryhmävoimistelua harrastettiin Partakosken osaston toimesta 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Myöskin sodan jälkeen Suurkisaohjelmissa StU:n joukkue oli ansiokkaasti mukana. Myös StU:n pitkäaikainen puheenjohtaja Taavetti Pylkkö oli mukana Partakosken osaston joukkueessa aktiivisena voimistelijana. Voimistelu oli näyttöluontoisesti kuin myöskin kilpailumielessä erittäin suosittu ja arvostettu laji, jossa tulivat esille sulavat ja hallitut voimistelun liikkeet oikeutetusti näkyville, varsinkin yleisö oli ihastunut voimistelun kauneuteen ja sulavuuteen. Valitettavasti nykypäivän urheilutoiminta ei käsitä voimistelun jaloa taitoa ohjelmassa. Mutta paljon muita on vastaavasti tullut sitten voimistelun tilalle joukkuepelien muodossa. Mutta niistä erikseen oma erittelynsä.

YLEISURHEILU:

Yleisurheilussa on maailman mainetta niittäneet keihäänheiton maailmanennätysmies, kaksinkertainen Olympiavoittaja Jonni Myyrä, v.1892 syntyneestä Jonni-pojasta kasvoi sisukas voimapesä, josta kielii myös hänen harrastuksensa poikavuosina kotitilan viljapelloilla. Jonni nosti ja kantoi apulantapusseja 2 kpl kerrallaan sarkaojien yli ilman vaikeuksia. Keihäänheittäjä Jonni Myyrä harrasti yleensäkin voimaleikkejä mieliharrastuksenaan. Keihäänheittoa suoritettiin silloin molemmilla käsillä ja tulokset laskettiin yhteen, v.1914 Myyrä riisti maailmanennätyksen ruotsalaiselta tuloksella 62.58, joka on yhden käden heitto, v.1919 hän vetäisi paremmalla kädellään ennätyksen 66.10. Olympiakisoissa Antverpenissa 1920 ja Pariisissa 1924 Myyrä voitti kultamitalin ylivoimaisesti. Vielä kahdesti 1920-luvulla ruotsalaiset veivät maailman ennätyksen lahden taakse, mutta sitten alkoi suomalaisten keihäshegemonia, jota kesti lähes 20 vuoden ajan. Jonnin heittotyyli oli niin sanottu ali'olan tyyli, joka oli hyvin vaikeasti jäljiteltävissä. Jonni Myyrän kilpailu-ura on maamme maineikkaimpia kautta aikojen ja ennen kaikkea se on sitä Savitaipaleen Urheilijain historiassa. Keihäskuninkaamme yritti keihäiden valmistusta omassa pikku tehtaassaan Partakoskella, mutta liiketoimet eivät menestyneet toivotulla tavalla ja seurauksena oli, että ne lopetettiin ja hän muutti Tokion kisojen jälkeen Yhdysvaltoihin v.1924. StU:lla on muitakin menestyneitä kenttäurheilijoita, v.1956 saavutti Yrjö Ijäs kuulantyönnössä Suomen Mestaruuden. Ijäs on myös edustanut Suomea useissa maaotteluissa kuulantyönnössä. Lisäksi Yrjö Ijäs saavutti myös hyviä tuloksia kiekonheitossa sekä painonnostossa, aina piirin mestaruuksia myöten kuulantyönnön ollessa kuitenkin päälajina. Menestyksellisesti seuraa ovat edustaneet mm. Tatu Purtonen, Eino Kylliäinen, Vilho Savikurki, Mikko Vainikka, Arvi Lamminpää, Tatu Homan, Aake Lavikka, Ossi Koivulehto, Eetu Huttunen vanhemman polven urheilijoita. Nuoremmasta polvesta mainittakoon Esko Nuora, Pertti Hiltunen, Raimo Kylliäinen, Ismo Kylliäinen sekä Esko Laakko. Urheilijain valmennuksesta ovat vastanneet Pertti Hiltunen, Heimo Keränen, Veikko Myllys, Raimo Kylliäinen sekä monet muutkin henkilöt tosin vähemmässä määrin. Suomen Urheiluliiton juhlavuoden diplomit, urheilun hyväksi tehdystä työstä luovutettiin mm. Vilho Mustapäälle, Oiva LantalIe, Pentti Purtoselle, Raimo Kylliäiselle ja Esko Nuoralle v.1950. Yleisurheilun lajiohjelmaan perinteisten lajien lisäksi on kuntoiluun liittyvä "HÖLKKÄ" Savitaipale Hölkkä. Hölkkä on pyörinyt seuran ohjelmassa 4 vuoden ajan menestyksellisesti, sillä parhaimmillaan osanottajia on ollut yli 500.

Kuluneena vuotena pidettiin seuran 70-vuotisjuhlahölkkä, paikkana Savitaipaleen teollisuusalue, Olli Eteläpään ja Mäkelän valimon välinen alue. Hölkkäradan pituus on 6,3 km. Veteraanisarjassa on seuraamme edustanut yli 40 v. sarjassa Raimo Kylliäinen, saavuttaen kuulantyönnössä SM:den ulkoratakilpailussa. Hallikilpailussa myös mitalille. SM-mitaleja on kertynyt useamman vuoden aikana. Seuran puitteissa on pidetty yleisurheilun palkintotuomarikursseja kouluttajana Vilho Mustapää. Keskimäärin tuomareita on 25. Senaattoreista lajituomareihin ja sillä välillä. Lähettäjiä 3 kpl. Naisten osalta on mainittava maastojuoksun SM-kisat, jossa Vappu Saalasti saavutti hopeatilan. Nuorista lupauksista Jukka Tiainen 800 m ja 2 000 m on lupaava keskimatkan juoksija.

HIIHTO:

Kuuluu StU:n valtalajeihin pistäytyen välillä vuoren terävämmässä huipussa ja taas välillä aallon-laakson pohjalla. Alkuvuosikymmenen uurastaja Tatu Poutiala saavutti 5 piirin mestaruutta vuosina 1921-25 sekä lukuisia muita sen ajan kärkisijoituksia 1920-luvulla. Hiihtoharrastuksen yksi edelläkävijä Savitaipaleella. Tatun lapset ovat myös menestyksellisesti jatkaneet isän harrastusta kilpailumielessä, aina Suomen Mestaruus- tasolle asti. Oiva Jäkälä mestariluokan hiihtäjä. Suurkilpailujen mies kuten Puijolla ja Salpausselällä 50 km matkalla 5 sija. Lukuisia hyviä sijoituksia sekä ennen kaikkea Savitaipaleen Urheilijain luotettava rengas maakuntaviestissä ja edustanut aina kunniakkaasti StU:ta. Toimi Alatalo mestariluokan hiihtäjä Olympia-kultaa viestissä v.1960 Sguaw Valleyssa. SM-15 km v.1956, ensimmäinen Ounasvaaralla v.1958 sekä SM-joukkueessa 3 x 10 km viestinhiihdossa StU:n Suomen Mestari. Joukkueessa hiihtivät Toimi AlataIon lisäksi Mauno Hyrkkänen ja Aarne Hiiva. Hiivalla oli menestystä myös Holmenkollenilla josta tuomisena oli 15 kilometrin arvostettu voitto, v.1955 lukuisia hyviä kansainvälisiä saavutuksia, "mestarihiihtäjä". 2 kpl SM-kultaa, 1 hopeatila. Mauno Hyrkkänen oman seuran kasvatteja. Mannen saavutukset hiihdossa SM-viestissä 1 kulta, 2 kpl hopeatiloja ja 15 km SM-pronssitila. Lukuisasti muita edustustehtäviä StU:n lipun alla, maakuntaviestin yksi luotetuin ja varmin edustajamme, "mestarihiihtäjä". Väinö Karkia, mestariluokan hiihtäjä, Holmenkollenin 50 km 2.tila v.1952, sekä hyvät sijoitukset SM-hiihdoissa. Edustus Salpausselällä, Maailman Mestaruuskilpailujen ehdokkuus.

Suomen Mestaruuden nuorten sarjassa saavutti Martti Kilpi v.1953. Kilpi edusti StU:ta myös monissa maakuntaviestin kovissa koitoksissa. Osallistui lukuisiin arvokilpailuihin StU:n ulkopuolella. Edustushiihtäjiimme on kuulunut myös Niilo Vainikka, Savitaipaleen Kurikkala. Niilo Vainikkaa voidaan pitää erittäin lahjakkaana urheilijana, joka valitettavasti poistui keskuudestamme liian varhain, inhimillisen mittapuun huomioiden. Hiihtokaartiin kuuluvat vielä nimet Martti ja Lauri Poutiala, Yrjö Hapola sekä Vainikan veljekset Olavi, Eevertti, Eino ja Veikko. Vielä erillisen maininnan ansaitsevat naisten ja tyttöjen osalta poutialan sisarukset Aune, Kaisa, Maija ja Saara, viimeksi mainittu saavutti Suomen Mestaruuden 16 v. tyttöjen sarjassa. Kaikilla Poutialan muillakin sisaruksilla on hyvät sijoitukset mm. Piirin Mestaruuksia ja kansallisten kilpailujen voittoja sekä StU:n mestaruuksia. Suomen Mestaruuksiin ovat yltäneet vielä tyttöjen ja nuorten sarjoissa Impi Neuvonen, Seija Taipale-Tauti, Liisa Niemi-Kuivanen, Pirkko ja Kirsti Kontunen. Ei liene liioiteltu, jos käytetään sanontaa, että Savitaipaleella on hiihdetty kauan ja kovaa. StU on hiihdetty jos ei aivan maailman kartalle niin ainakin Suomen kartalle. Ajankohdat ajoittuvat lähinnä v.1940-luvun loppupuolelle sekä 1950-60 luku oli StU:n valta-aikaa eli hegemonia oli huipussaan. Savitaipaleen hiihdon historiaan liittyy varauksetta Taavetti (Tatu) Illukka Savitaipaleen Tahko v.1901 syntynyt suksimestari. Savitaipaleen hiihtomäen uurastaja ja rakentaja yhdessä Tatu Purtilo-Poutialan kanssa. Tatu Illukan suksilla on niitetty mainetta niin koti-Suomen laduilla kuin myös rajojen ulkopuolella menestyksellisesti. Hiihtourheilulle ja hiihtovälineille uhrautunut .ja vihkiytynyt jo nuorena, tuloksena on ollut, että Tatun suksilla on hiihdetty maailman huipulla. Hiihtourheilu on yhä lähellä Tatun sydäntä.

HYPPYRIMÄKI:

Seuralle valmistui monien ponnistuksien jälkeen hyppyrimäki (hiihtomäki) Mustalammen rinteeseen. Mäen rakentaminen tuli ajankohtaiseksi kun seuralla oli edustus hiihtäjiä, mutta ei ollut tarpeeksi rahaa millä maksaa kilpailijoitten kulut edes tyydyttävästi. Hyppyrimäki tuntui silloin olevan valttia ja niin ajatus kypsyi hiljalleen niin pitkälle että ryhdyttiin tuumasta toimeen. Hiihtomäen varsinaiset puuhamiehet ja sen toteuttajat olivat pitäjän tunnettu suksimestari Tatu Illukka ja mv. Tatu Poutiala (Purtilo). Näitten kahden henkilön uupumattoman työn tuloksena valmistui StU:n ja koko piirin parhaimpiin kuuluva hyppyrimäki (hiihtomäki). Hiihtomäki otettiin juhlallisesti käyttöön 16. päivänä helmikuuta v.1947, mäen vihkiäiskilpailujen merkeissä. Seuran suuri toive oli toteutunut ja kiinnostus mäkihyppyyn oli korkealla, sillä mäki oli piirin toiseksi suurin ja myös parhaita mäkiä. Mäkiennätys kirjattiin virallisesti 43 m Martti Maatelan ja P. Vainion nimiin. Pentti Ryöpyn suorittaessa avaushypyn, jolla on myös epävirallinen mäkiennätys 45 metriä. Sota-ajan tarvikkeista, puusta rakennettu hiihtomäki rappeutui kuitenkin hyvin nopeasti jo 15 vuoden jälkeen, sillä puuosat olivat tosin kyllästettyjä, mutta sen ajan kyllästys ei ollut kovin tehokas ja jäljet olivat sen mukaiset. Ja näin jo melko nuoressa iässä mäkeä odotti purkutuomio mäen vaarallisuuden takia. Purkutyön seurauksena oli myös mäkiharrastuksen loppuminen. Uutta mäkeä ei ole tiedossa. Ennen Mustalammen hiihtomäkeä oli käytössä jo harjoitusmäkenä, tosin kilpailumielessäkin Lavikan ja Hullasmäen hyppyrit sekä eri kylissä oli lisäksi pikkuharjoitusmäkilöitä. Vanhemman polven mäkimiehistä on mainittava Jussi Karhu ja vähän nuoremmasta päästä Viljo Lahenmies ja Lasse M Liimatainen samaan kaartiin lukeutui myös Paavo Kiesi. Hiihdon vankkumattomana kannattajana ja Savitaipalelaisen kilpasuksen hyvän menestyksen saavuttanut, suksimestari Tatu Illukka on kaikkien hiihtoon liittyvien ansioittensa myötä saanut myös lukuisia huomionosoituksia ja tunnustuksia. Kansan keskuudessa Tatu tunnetaan "Savitaipaleen Tahkona". Nuoremman polven hiihtoa on Savitaipaleen Urheilijain edustajina kantanut hedelmää Jari Toura, joka kuului nuorten Suomen hiihdon valmennettaviin. Siirtyi työesteiden takia kuitenkin pois Savitaipaleelta asema paikkaansa KorialIe, joka on myös hänen työpaikkansa. Omalla tavallaan Savitaipalelaista hiihtomainetta pitivät yllä ja kirkasti kuntohiihtotempaus vuonna 1972. Tammikuussa alkanut jatkuva hiihto päättyi vasta toukokuun 1. päivänä ja saavutettiin klo 18.15 maailmanennätys eli 106 vuorokautta yhtämittaista keskeytymätöntä hiihtoa. Viestin hiihtoon osallistui 1 824 eri henkilöä, joista nuorin oli 4-vuotias Sari Vaartaja ja vanhin 82-vuotias Aatami Lantta ja kertyi kilometrejä 19 468. Kahden viimeisen viikon aikana hiihdettiin Kuolimon jäällä. Hiihto päättyi Olkkolan rannassa. Hiihtoinnostus oli korkealla. Ko. hiihdon puuhamiehenä toimi Kaarlo Vesanen.

UINTI:

StU:n vakio-ohjelmaan on kuulunut myös uinti jopa kilpailumielessäkin, joka kuitenkin supistui vähäiseksi. Oli pinnalla 1950-60 luvuilla. Savitaipaleen vesirikkaassa kunnassa pidettiin uimataidon omaamista tärkeänä ja välttämättömänä ja siinä mielessä pidettiin uimaharrastusta vireellä järjestämällä uimanäytöksiä ja jopa kilpailujakin. Näytöksiin ja kilpailuihin kannettiin yleisöltä myös pientä maksua kulujen peittämiseksi. Seuralla ei ole ollut vakinaista uimaopettajaa. Muitten harrastusten lisääntyessä uintiharrastus seuran puitteissa loppui vähitellen.

PYÖRÄILY:

Pyöräily kuului yhtenä harrastus- ja kilpailumuotona seuran ohjelmaan. Parhaimmat kilpailutapahtumat ja harrastus ajoittuivat 1930-luvulle ja sodan jälkeen 1940 - 50 lukujen vaihteeseen. Pyöräily ei kuitenkaan jäänyt pysyvästi seuran ohjelmaan vaan harrastus laantui kun vanhempi sukupolvi lopetteli niin nuorista ei löytynyt manttelin kantajia. Varsin aktiivisena osaston toiminnassa pyöräily oli Kaihtulan osastossa. StU:n pyöräilijän Hjalmari Paakon ym. ansiosta kilpailuja pidettiin 2-3 kertaa kesäaikana.

PESÄPALLO:

Pesäpalloilu on pyörinyt Savitaipaleella korkeimmillaan maakuntatasolla sekä tietysti piirisarja ja osastojen välisellä tasolla. Maakuntasarja pitää sisällään nimen mukaan koko maakunta-alueen ja piirisarja Etelä-Karjalan piirin alueen. Pesäpalloilu on olemassaolonsa aikana käynyt monta nousu- ja laskukautta. StU:n pesäpalloilu ennen sotaa 30-luvulla oli lähinnä Kirkonkylän, Kaihtulan, Heituinlahden ja Hyrkkälän osastojen kissanhännän vetoa osastojen paremmuudesta. Välijoki oli kilpailussa vahvasti aina mukana. Kaihtulan opettajan Mikko Järvisen valvovan silmän alla tapahtui harjoitukset kuin pelitapahtumatkin. Sodan jälkeisenä ajankohtana StU:n oma poika, liikunnan opettaja, nykyinen maanviljelijä Martti Jukkara Heituinlahdesta kokosi joukkueet, sekä toimi pelijohtajana ja kapteenina. 1960- luku oli erittäin voimakasta pesäpalloilun kautta. Kirkonkylä, Kaihtula ja Heituinlahti mittelivät voimiaan StU:n mestaruudesta ja aluksi Kaihtula voitti ainakin 2 kertaa kiertopalkinnon omakseen kunnes sitten koko hegemonia siirtyi vähitellen Heituinlahteen, jossa pesäpalloharjoituksia on edelleenkin pidetty. Välijoki oli pitkään mukana, mutta ikäluokkien muuttuessa harrastus on vähitellen laantunut, mutta ei kuitenkaan kuollut. Pesäpallossa oli Jukkaran lisäksi aktiivisesti Viljo Lahenmies, Mauno Hyrkkänen ja Paavo Hyrkkänen "pitkä Paavo", joka mailan katketessa tokaisi huoltajalle, tuos on pulikkas', uusi maila p-les.

PAINONNOSTO:

On kuulunut varsinaisesti niin kuin sivutuotteena voima- harjoitteluna. Kilpailujakin tosin on pidetty eri puolilla kyläkunnissa. Yleisiä kilpailuja on lähinnä pidetty Heituinlahden Urheilutalossa ja Kirkonkylän kouluilla ja Honkalassa, kun se oli vielä käyttökunnossa. Harrastuksen kilpailumielessä on aina ratkaissut kilpailuvälineet ja -paikka. StU:n edustaja kiekon ja kuulan työntäjä, Yrjö Ijäs osallistui myös painonnoston kilpailuihin, saavutti myös piirin mestaruuksia. Myöhemmässä vaiheessa tuli esille myös kuula ja kiekkomies Raimo Kylliäinen, joka kunnon ylläpitämiseksi harrasti painonnostoa myös kilpailumielessä, toimien myös jaoston puheenjohtajana useita vuosia. Painonnosto on lähinnä voimaharjoittelun perusedellytys ei tällä hetkellä kilpailumielessä.

LENTOPALLO:

Lentopalloilu on levinnyt laajalle alueelle Savitaipaleen Urheilijain toimialuetta. Ensin vain harrastusmielessä laajemmissa asutuskeskuksissa joissa on ollut mahdollisuus sisällä tapahtuviin peleihin, kuten Kirkonkylän kouluilla, osittain myös muilla kyläkouluilla mutta varsinaisesti kuitenkin kilpailumielessä StU:n Heituinlahden Urheilutalolla. Myöhemmässä vaiheessa myös Välijoen Männistössä, jonka Välijoen urheiluosasto on korjauttanut muuhunkin urheilulliseen toimintaan sopivaksi. Talo on vuokrattu nuorisoseuralta StU:n käyttöön. StU:n joukkueessa ovat olleet voimakkaasti mukana pelijohtajina mm. Martti Jukkara, Raimo Sokka, Veikko Nenonen, Erkki Purtonen ym. SM-tason pelaajia ovat olleet mm. Seppo Purtonen ja Heikki Neuvonen. Parhaimpana pelisaavutuksena on joukkueen pistäytyminen Suomisarjassa. Kyseinen saavutus vaati paljon koko joukkueelta, kun on kysymys harvaan asutusta maaseutukunnasta. Joukkueen yhdessä pitäminen tuotti suuria vaikeuksia, v.1973 seura nousi Suomisarjan II-divisioonaan, se oli vain pika visiitti. Parhainta aikaa lentopalloilussa ovat olleet 1960-70 lukujen aika. Heituinlahti on ollut pelitapahtumien avainasemassa, sillä peliporukka on ollut pääasiassa Heituinlahden poikia tai tyttöjä. Viimeksi mainitut ovat myös varsin osaavasti näyttäneet taitonsa aina SM- turnauksiin asti, saavuttaen PM-E ja D-poikien sekä D- tyttöjen minilentopallossa PM-mestaruuksia. Suomen Mestaruus lopputurnaukseen osallistuivat E- ja D-tytöt saavutuksena 6 tila. Välillä on ollut pieniä vaikeuksia v.1980 alussa, mutta naisten ja tyttöjen lentopalloilu on pyörinyt nousujohtoisesti. Jaostoa on viime vuodesta lähtien luotsannut Jaana Kylliäinen.

JALKAPALLO:

Joukkuepelit ovat valtaamassa yhä enemmän jalansijaa ja samalla vanhat urheilumuodot ovat hiljentyneet joukkuepelien ansiosta. Varsinaiset lajikärsijät ovat yleisurheilu ja hiihto. Jalkapallotoiminta on seuran toiminnassa esiintynyt useampana eri jaksona. Nyt oleva jakso on seuran historian 3 tuleminen. Seura on pelannut piirisarjoissa, lisäksi vahvan panoksen on antanut "mimmiliigan" osallistuminen piirisarjassa, josta on tuloksena maittava PM-pronssitila. Jalkapallo on myös ollut erillisenä seurana 1950-luvun puolessa välissä Savitaipaleen Pallo 54:n nimellä. Jalkapallo on saavuttanut näillä näkymillä sellaisen jalansijan, että tulevaisuus näyttää kyllä turvatulta. Nuorten esiinmarssi on huomionarvoinen tekijä ja toinen mainittava etu on, että myös sivukylistä on löytynyt jalkapalloilijoita. Seuralla on tasaisen vahvoja joukkueita niin miesten kuin junioreittenkin osalla. Aikaisemmin oli mukana myös mimmi-liigajoukkue piirisarjan otteluissa mukana. Kyläosastot ovat myös huomioineet jalkapalloilun omaksi ohjelmakseen kilpailumielessä "kyläsarjoissa" puulaakipelit mukaan lukien. Vahvimpia kyläkuntia ovat Kirkonkylän KPR, Heituinlahti, Säänjärvi ja Välijoki, mukana myös ovat olleet Pettilä ja Lavikka ym. osastot, mutta vähäisemmässä määrin. Seura kuuluu jäsenenä Suomen Palloliiton Saimaan Piiriin. Jaoston aktiivisina vetäjinä ovat pitkään toimineet Pertti Eteläpää ja Timo Sulantaus, joilla on työkokemusta jo 20 vuoden ajalta ja jatkuu toivottavasti vielä eteenkin päin yhtä voimakkaasti. Uusia päteviä apuvoimia on koulutettu jatkuvasti ja niin jaostolla on 5 valmentajaa tai ohjaajaa, joista mainittakoon seuraavat: Pertti Eteläpään ja Timo Sulantauksen lisäksi Risto Huusari, Jukka Neuvonen ja Juhani Valjakka. Jalkapalossa pelisarjat v.1985 miesten IV- sarja ja junioreista C- ja F-sarjat.

JÄÄKIEKKO:

On tänä päivänä myös niitä urheilumuotoja, joka on vetänyt paljon mukaansa nuorisoa sillä peli on reipasta ja jopa joskus raisuakin voimien mittelöä ja vaatii suorittajaltaan erittäin hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa ja kanttia hallita hermonsa joka tilanteessa. Jääkiekkotoiminta alkoi myös aluksi hyvin pienestä harrastuspiiristä, mutta pian se valtasi koko pitäjän kulmakunnan, keskittyen kuitenkin taajama-alueille paikkoihin jossa oli kiekkokaukalo tai muuten luistelukelpoista jäätä. Etusijalla oli kuitenkin Kirkonkylä, johon kunnan toimesta saatiin asianmukainen kiekkokaukalo valoineen ja huolto- rakennuksineen. Tämä tapahtui 1960-70 lukujen vaiheilla ja lisäksi on harjoituskaukaloita rakennettu mm. Heituinlahteen, Säänjärvelle ja Välijoelle. Myöskin Pettilän osasto on uhrannut varojaan kaukalon rakentamiseen ja ylläpitoon. Kirkonkylän kiekkokaukalon suunnitteli ja piirsi rakennusmestari T. Innanen Lappeenrannasta. Hankkeen takana suunnittelussa ja edesauttamassa asiaa oli myös liikunta- lautakunnan puheenjohtaja Vilho Mustapää. Jääkiekon varsinaisena uranuurtajana Savitaipaleella on pidettävä opettaja Aaro Kortetmäkeä, joka on omalla panoksellaan nostanut nuoret kiekkoilijat jopa Suomen Mestarus tasolle sillä StU:n E-juniorit ottivat mittaa SM-tittelien tavoittelijoista Oulussa v.1970. Mestaruusotteluissa sijoituttiin pisteissä 6 tilalle. Kiekkoilijat ovat viimevuotisen toimintansa aikana saaneet tyytyä kiekkokaukaloon, joka ei varmasti tyydytä innokasta kiekkoilijaporukkaa kun keinojäärata jäi taloudelliseen eli rahoituksen puuttuessa saamatta Kirkonkylään. StU:n kiekkoilijat saavuttivat II-divisioonan tason ja nousivat ansioistaan sarjaa ylemmäksi, mutta jääkiekkoliiton vaatimusten mukaan keinojää olisi ollut jatkolle tinkimätön ehto ja näin StU luopui, tai oli luovuttava II-lohkon Suomen sarjasta. Joukkue pelaa edelleen miesten sarjassa sekä juniorisarjoja on useita. Tämän hetken kiekkoilijoista suurin osa on oman seuran kasvatteja. Aikaisemmin seuran vahvistuksena oli osa Lappeenrannan seuroista (SaiPa). Vahvoja voimahahmoja järjestelypuolella olivat jaoston sieluna toimivan Aaro Kortetmäen lisäksi Lauri Laine, Antti Tapani, Pyysalot, Järviset, Havot ym. Pelaajista on maininnan arvoisia useitakin. Tietenkin koko joukkue ansaitsee kiitokset, Laineen veljekset Pertti vanhimman ominaisuudessa, Pekka Tapani, Pyysalon veljekset, maalivahti Hölsä sekä pitkään mukana olleena Olli Talka Kaihtulasta ym. Lukuisat pelitapahtumat vaativat myös suuren joukon ohjaajia ja kouluttajia, niinpä järjestettiin erotuomarikoulutusta sekä tekniikka- ja taktiikkaleirejä pelaajille ja kursseja toimitsijoille ja ohjaajille. B-valmentajana mainitaan voimistelun opettajaksi opiskeleva Pekka Tapani. Puheenjohtajana toimineen Aaro Kortetmäen lisäksi on suuren työmäärän suorittanut Lauri Laine, Antti Tapani, Henri ja Pauli Järvinen, Simo Pyysalo, Timo Määttänen ja v.1984 lähtien Pekka Haimila puheenjohtajana, sihteerin tehtäviä hoitaa Pälvi Pyysalo. Yleisesti on myös todettava, että yleisömäärät ovat pudonneet pelitapahtumien aikana huomattavasti jolla on myös vaikutteita jaoston taloudellisen tilan ylläpitämiseksi. Jääkiekkojaostohan kattaa seuran talousarviosta yli 1/3 osan. Matkakulujen osalta jaosto on pystynyt kulujen osalta hoitamaan tyydyttävästi, sillä omistaahan jaosto oman linja-auton. Säästö on näin ollen myös jaoston kassassa tervetullut lisä. Kuljettajat ovat olleet aina omasta takaa eikä näin ollen ole menoja. Tämän hetken tavoitteena on junioreitten kasvattaminen ja kouluttaminen sekä tätä kautta kiekkoilijoitten varmistaminen tulevaisuudessa oman seuran ja omissa ympyröissä.

SUUNNISTUS:

On yksi niistä toimintamuodoista, joka on antanut paljon työtä mutta vastapainoksi suunnistus on myös antanut näyttöä olemassa olostaan. Suunnistus luetaan niihin urheilumuotoihin, jossa tarvitaan henkilökohtaisen kunnon lisäksi myös tietoa, taitoa ja hyvää harkintaa, pystyessään käyttämään kaikki mahdollinen hyväksi parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Suunnistuksella on ollut onnea löytää henkilöitä jotka ovat omineet suunnistuksen omaksi lajikseen. Suunnistuksen yksi suuremmista tapahtumista on ollut osallistuminen Jukolan Viestiin, kuin myös viime vuosina osallistuminen myös Venlojen viestisuunnistukseen. Miesten joukkuesijoitukset 150-300 välillä. Yli 2 vuosikymmentä suunnistus on voimakkaasti rynninyt Savitaipaleen Urheilijain merkeissä. Tosin suunnistus sai jalansijan jo heti sodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella, kun kapteeni, rakennusmestari Eino Kala käynnisti ko. lajin harjoittamisen. Apunaan hänellä oli mm. Jonni Puonti, Kaihtulasta. Pitkään valmennuksen ja ohjauksen puolta on hoitanut monipuolisuusmies Veikko Myllys, joka on valmennuksen ohella laatinut kymmeniä jopa satoja suunnistusratoja, rasteja on varmasti tuhansittain. Suorittanut teoriassa I-luokan kuin käytännössäkin I-luokan tason, ratamestarina, lisäksi B-luokan valmentaja, I-luokan suunnistaja. Kouluttanut siinä sivussa myös omat lapset suunnistuksen pariin. Vuonna 1981 seura saavutti I-luokan tarvittavat pisteet. Vuonna 1977 M-18 sarjassa Jouni Markku voitti Suomen Mestaruuden "yösuunnistuksessa". Maaseutuseurana tulosta on pidettävä kerrassaan hyvänä sekä uskoa tulevaisuuteen. Jaoston menojen peittämiseksi on pidetty joka vuosi harvennus, istutus tai muita talkoilla tapahtuvaa varojen keräystä ja onnistuttu kiitettävästi. Markun perhe on koko perheen voimalla harrastanut suunnistusta kilpailumielessä, lukuun ottamatta perheen äitiä, joka on muuten tukenut perheenjäseniä. Kalevi Markun saavutuksiin kuuluvat lukuisat arvokilpailut, kansainväliset sekä kansalliset, kuin myös PM- ja StU:n mestaruuskilpailut. Jaoston puheenjohtajana on aina ollut asiantunteva henkilö, joka on myös antautunut oman lajinsa kehittämiseen. Kapteeni Eino Kalan jälkeen tulevat nimet Pauli Kurki, Antti Tapani, Aaro Alatalo, Veikko Myllys, Kalevi Markku ja v.1983-85 Virpi Värtö. PM- ovat yltäneet mm. D-43 Vappu Saalasti pimeäsuunnistuksessa v.1982. Samana vuotena oli I-luokan suunnistajia 10. PM- H-21 Jouni Markku, joka jatkaa hyvää sijoituskampanjaa kansainväliselläkin tasolla, kuin myös Veikko Myllys. Raimo Summanen saavutti v.1985 hyviä sijoituksia, mm. Imatralla pidettävien kansallisten kilpailujen voitto H-21 sarjassa. Jouni Markku oli 3., Leena Myllys D17-20 sarjassa 4. ja Vappu Saalasti D-45 sarjassa 3.

KUNTOURHEILU:

Kuntourheilu on yhä suuremmassa määrin saanut kannatusta ja voimaa siipiensä alle eri puolilla osastojen toimesta. Erikoisen vahvasti se on kuulunut Kirkonkylän taajaman asukkaiden ohjelmaan mm. kuntolenkein, eri tempausten sekä latu- ja patikkaretkien, puulaakitapahtumien ja kilpailujen muodossa. Kuntoilua ovat edesauttaneet mm. Kirkonkylän, Heituinlahden ja Välijoen valaistujen kuntopolkujen olemassaolo. Eri kyläkunnat ovat pitäneet kuntoilua yllä latu- ja kuntolenkkeilyn puitteissa, talvella hiihto, kesällä kävely tai muu kuntoilumuoto. Savitaipaleen kuntourheilu on saanut vahvan jalansijan seuran toiminnassa kun lisäksi kunnan liikuntalautakunta on erittäin myönteisesti ottanut kuntoilun myös ohjelmaansa, joka onkin kuntourheilujaoston välttämätön tuki ja turva taloudellisen puolen rahoittajana ja tilaisuuksien vetäjänä, liikuntasihteerin asiantuntemusta apuna käyttäen. Kuntourheilu on tänä päivänä kaikkien harrastama laji, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Jaostoa on menestyksellisesti johtanut 10 vuoden ajan Seppo Heiskanen aina v.1983 loppuun asti. Kuntourheilu- jaoston jäsenenä pisimpään on toiminut Vilho Mustapää, jonka aloitteesta ko. jaosto perustettiin 1970-luvun vaihteessa. Jaoston sihteerinä on koko ajan toiminut liikuntalautakunnan sihteeri, v.1983 asti liikuntasihteeri Kirsi Hämäläinen ja näin ollen ollut erittäin ansiokkaasti toiminnassa mukana StU:n eri tilaisuuksissa.

KOULUTUS- JA VALMENNUSVALIOKUNTA:

Ko. valiokunta on valittu seuran vuosikokouksessa, samoin kuin muutkin eri jaostot. Sen tehtävänä on ollut lähinnä valvoa ja esittää talousmäärärahojen käytöstä eri jaostojen avustuksia jaettaessa, niin seuran kuin myös kunnan liikuntalautakunnan myöntämiin määrärahoihin. Antaa lausuntonsa liikuntalautakunnalle. Myöskin koulutus- ja valmennuspuolen asiat kuuluvat valiokunnan tehtäviin. Kehoittaa eri jaostoja oma-aloitteisuuteen kurssin ohjaajatoiminnassa. Osallistumaan seuran, kunnan ja SVUL:n Etelä-Karjalan Piirin järjestämiin tilaisuuksiin. Teroittaa koulutuksen merkitystä. Koulutus- ja valmennusvaliokunnan puheenjohtajina ovat olleet Veikko Nenonen ja Vilho Mustapää, joka on edelleen.

 

SEURAN TOIMIHENKILÖT 70-VUODEN AIKANA: 1915 - 1985

Puheenjohtajat:

Jonni Myyrä v. 1915-16

Juho Peltonen v. 1917-23

Taavetti Pylkkö v. 1924-44

Mikko Vainikka v. 1945-48

Esko Laari v. 1949-51

Lauri Pälli v. 1952-54

Mikko Vainikka v. 1955

Lauri Pälli v. 1956 alkuvuosi

Reino Leino v. 1956 loppuvuosi

Erkki Heinilä v. 1957

Taavetti Pylkkö v. 1958-65

Pentti Purtonen v. 1966-80

Esko Nuora v.1981-85 edelleen

 

Seuran sihteerit:

Hilda Lehtinen v. 1915-20

Tatu Poutiala v. 1921-30

Mikko Järvinen v. 1931

Vilho Kotisalo v. 1932-34

Mikko Järvinen v. 1935

Armas Mäntykivi v. 1936

Veikko Nyman v. 1937-38

Aarne Kotisalo v. 1939-41

Paavo Vekkeli v. 1942-44

Väinö Peltonen v. 1945

Viljo Hirvi v. 1946-47

Viljo Rikkilä v. 1948

Laura Laari v. 1949

Viljo Hirvi  v. 1950-51

Paavo Orkola v. 1952

Onni Nalli  v.1953

Lauri Koikkalainen v. 1954-55

Martti Loippo v.1956

Martti Purtilo v.1957-59

Heikki Harjula v. 1960

Tauno Huovio v. 1961 alkuvuosi

Ritva Kananen v. 1961 loppuvuosi

Pentti Luostarinen v.1962 alkuvuosi

Liisa Koljonen v. 1962 loppuvuosi

Vilho Savikurki v.1963-64

Vilho Mustapää v. 1965-76

Vilho Mustapää v. 1977 alkuvuosi

Pertti Eteläpää v. 1977 loppuvuosi

Kari Kupiainen v. 1978-79

Tarja Eteläpää v. 1980

Vilho Mustapää v. 1981-85 edelleen

Lukuisista henkilövaihdoista voidaan päätellä, että sihteerin tehtävä ei ole ollut helppohoitoinen. Sihteerin tehtäviin on kuulunut kaikkien eri jaostojen sihteerin tehtävät ja muodostui monelle aivan ylivoimaiseksi hoitaa, joka voidaan määritellä puolivakinaiseksi toiminnanjohtajan tehtäväksi, sillä yleisten asioitten hoitoon kuului yhteydet piiriin, liittoihin sekä kilpailuihin ilmoittautumiset, vuosikertomukset ym. kuten tiedottaminen osastoille ja jaostoille sekä lehdille. Toiminta vakiintui puheenjohtajan osalta kun Pentti Purtonen hoiti yhtäjaksoisesti 15 vuoden ajan v.1966 - 80. Sekä sen jälkeen on taas menestyksellisesti puheenjohtajan tehtäviä luotsannut Esko Nuora. Sihteerin tehtävät siirtyivät samanaikaisesti taas Vilho Mustapäälle kun puheenjohtajan remmiin astui Esko Nuora, jonka edellytyksenä oli keskinäinen yhteistoiminta, joka onkin tuottanut tuloksia. Talous on vakiintunut sekä eri jaostot ovat päässeet kukin omaan sisäiseen hallintaan. Jaostoilla on ollut oma puheenjohtaja sekä sihteeri. Nykyisin sihteerin tehtäviin kuuluu pitää yllä keskushallituksen toimesta hallituksen kokouksen pöytäkirjat, tiedottaminen yhdessä puheenjohtajan kanssa, laatia talousarviot sekä tilastot. Lisäksi vuosikertomukset osastojen ja jaostojen antamien tietojen perusteella, vuosi-ilmoitukset Valtakunnan Urheiluliitolle, eri laji-liitoille ja Etelä-Karjalan piirille. Puheenjohtajista pisimmän päivätyön on tehnyt Taavetti Pylkkö ja seuraavana tulee Pentti Purtonen 15 puheenjohtajakaudella. Pylkön osuus on 27 vuotta, lisäksi hän on tunnettu voimistelijana ja urheilijana. Seuran sihteereistä pisimpään on kynää heilutellut StU:n toiminnoissa Vilho Mustapää vuoden 1985 loppuun mennessä yhteensä 17 vuotta. Kunnan liikuntalautakunnan jäsenenä menossa 5 jakso, puheenjohtajana 4 jakso ja varapuheenjohtajana 1 jakso. Mustapäälle kertyy StU:n keskushallinto vuosia kaikkiaan 47, koevuosi mukaan lukien. Lisäksi Pesäpallojaostoon ja sen puheenjohtajana sekä Piirin pesäpallojaostoon, yleisurheilujaostoon yli 40 vuotta, sekä hiihtojaostoon. Palkintotuomari mm. yleisurheilussa, hiihdossa, pesäpalloilussa ja mäkituomarina sekä yleisurheilun tuomarikouluttajana. Suorittanut sihteeri- ja seurajohtajakoulutuksen ym. seuratoimintaa.

Toiseksi pisimpään on sihteerin kynää heilutellut Tatu Poutiala, yhteensä yli 10 vuotta, tunnettu ja arvostettu kilpailija ja kilpailujen toimitsija, kuuluttaja sekä ennen kaikkea hyvä hiihtäjä PM- ja kansallisten kilpailujen voittoja. Seuran nykyisen puheenjohtajan Esko Nuoran ansiot puheenjohtaja tehtävän lisäksi, yleisurheilujaoston puheenjohtaja ja sihteerivuosia kertyy yhteensä kilpaurheilun merkeissä 20 vuotta. Ansiokas puheenjohtaja ja kilpailujen toimitsija, kuuluttaja ym. Edellisten Vilho Mustapään ja Esko Nuoran lisäksi keskushallitukseen ovat kuuluneet pitkään ja ansiokkaasti sekä ovat edelleen mukana Tauno Hölsä ja Raimo Kylliäinen, yleisurheilujaoston puheenjohtaja sekä urheilija, lajeina kuulantyöntö ja kiekonheitto. Vuosia toiminnassa on kasaantunut yli 30 vuotta. Muut nykyisen keskushallituksen jäsenet ovat lyhyemmän ajan toimineita, joista kuitenkin voidaan mainita varapuheenjohtaja Seppo Heiskanen, ohjelmassa ovat olleet yleisurheilun sihteerin tehtävät, kuntourheilujaoston puheenjohtajuus, tuomaritehtävät ym. sekä Veikko Myllys suunnistustoiminnan lisäksi seuran varapuheenjohtaja, monitoimimies I-lk palkintotuomari yleisurheilussa. Suunnistuksen ratamestari I-lk tuomari, B-valmentaja, ansioitunut seuratoimitsija, StU:n varapuheenjohtaja aikaisemmin yli 10 vuotta. Savitaipaleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja v.1985.

TALOUS:

Seuran talous on viime vuosina pystytty nostamaan melkoisen tyydyttäväksi, ennen kaikkea jaostojen omatoimisuuden ansiosta sekä kunnan liikuntalautakunnan myöntämin varoin, v.1985 seuran osuus oli 56 000 mk. Seuran tasapainotus tapahtui 1980-luvun taitteessa eikä seuralla tällä hetkellä ole velkoja rasitteena. Lisäksi osastot ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon ja näin tukeneet kokonaisuudessa seuran taloutta sekä kilpailutoimintaa. Tukijoista on mainittava Säänjärven-osasto, johon kuuluvat seuran tuki, sekä eri jaostojen erillinen tuki. Rahallisesti tukea ovat saaneet myös sellaiset osastot, joilla ei ole ollut mahdollisuutta itse hankkia muuten tuloja. Välijoki ja Heituinlahti ovat aikaisemmin olleet vahvasti mukana taloudellisin avustuksin, niin seuran kuin eri jaostojen ja osastojenkin tarvetta huomioiden. Kiitokset ansaitsevalla tavalla seura voi olla syystäkin kiitollinen vuosikymmeniä tapahtuneesta tuesta. Tosin Heituinlahden ja Välijoen tilanne on nykytilanteen huomioon ottaen muuttunut ratkaisevasti, kun talo- ja lava- tilaisuuksien yleisö on siirtynyt tai ikäluokat ovat muuttuneet ja siinä sivussa on myös tapahtunut yleisökato, joka tilaisuuksista ja tilanne kääntynyt negatiiviseksi. Myöskin yksityiset henkilöt, liikkeet, laitokset ja pankit ovat olleet tukemassa laajaa toimintaamme koko Savitaipaleen kunnan alueella. Sillä kuulumme niihin piirin seuroihin, joihin on sovellutettava monipuolisuusseuran kriteereitä "yleisseura" joten tarvekin on erittäin suuri, tarpeen määrät huomioon ottaen.

Kaikesta tasapainotteesta huolimatta rahankäyttö rajoittaa myös seuran toimintaa, kuin myös eri jaostojen ja osastojen toimintaa ratkaisevasti. Vapaaehtoinen työ ja talkootoiminta tulevat yhä enenevässä määrin kattamaan ne aukot joita muuten ei pystytä ratkaisemaan. Vanha tapa, vapaaehtoisuus ja talkootyö ovat valtteja tänäkin päivänä niin kuin aikaisemminkin.

JUHLATOIMINTA:

Seuran toiminnan juhlatapahtumat ovat rajoittuneet aina 10-vuotiskausiin. Pienemmässä määrin 30 ensimmäisen vuoden aikana tyydyttiin vain erilaisiin mainintoihin. Vuonna 1955 pidettiin 40-vuotisjuhla Honkalassa, jossa jaettiin myös ansiomerkkejä mm. liiton-, piirin- ja seuran merkkejä. Vuonna 1965, pidettiin 50-vuotisjuhla, ala-aste-lukion juhlasalissa, arvokkain juhlamenoin. Juhlapuheen piti Hiihto- liiton puheenjohtaja, liikuntaneuvos Hannu Koskivuori. Juhlassa oli mukana myös seuran perustajia useampiakin. Ansioituneet palkittiin merkein ja mitalein. Vuonna 1975 oli vuorossa seuran 60-vuotistoiminnan juhlinta, joka pidettiin yläasteen salissa runsaan juhlayleisön läsnä ollessa, perustajajäsenistä oli paikalla vielä perustavan kokouksen sihteeri Taavetti Koskenranta, henkisesti ja ruumiillisesti hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä ei ole mukana enää yhtään perustaja jäsentä, vaan kaikki ovat siirtyneet ajallisen ajan tuolle puolelle. Mitaleita ja ansio- merkkejä saivat monet ansioituneet seuratoiminnassa mukana olleet. Piirin järjestämiin juhlinnan kohteisiin on osallistuttu tarpeen mukaan, kuin myös eri naapuriseurojen vuosijuhlintaan. Vuonna 1985 seuran 70-vuotisjuhla pidetään yläasteen juhlasalissa lokakuun 20. päivänä, joka on sunnuntai, vaihtelevalla ja runsaalla ohjelmalla. Juhlapuhujaksi on lupautunut seuran 2-kertainen juhlapuhuja Hannu Koskivuori. Savitaipaleen Urheilijain historiikit on kirjoittanut niin 50-, 60- ja 70-vuotishistoriikit, seuran sihteeri, yli 45 vuotta keskushallinnossa mukana ollut Vilho Mustapää. Juhlassa jaetaan ansiomitaleja ja merkkejä eri urheilumuotoja kattaville puuhamiehille, keskushallinnon, jaostojen sekä osastojen edustajille. Savitaipaleen Urheilijain lippu valmistui v.1965. Lipun valmistaja Taidekutomo Laura Korpikaivo -Tamminen, Lappeenranta. Lipun on suunnitellut taiteilija Matti Rautio. Lipun heraldinen sovitus on Jonni Myyrän käsivarsi. Lipputoimikuntaan kuuluivat Tatu Illukka, Vilho Mustapää ja Pentti Purtonen. Seuran lippu vihittiin seuran 60-vuotisjuhlan yhteydessä. Vihkijänä toimi rovasti Mauri Valtamo. Lipunkantajana silloin oli, nykyinen seuran puheenjohtaja Esko Nuora.

LOPPULAUSE:

Olen edellä olevassa tarkastellut, seuran eri toimintoja ja vaiheita 70 vuoden ajalta monelta eri sektorilta nähtynä. Urheilussa, kuten monessa muussakin elämässä, perustuvaa laatua olevat työt ja tehtävät suoritetaan usein sellaisella paikalla, jotka eivät aina ole näkyviä, eikä suuren yleisön tiedossa ja siitä syystä monet ansiokkaat tekijät unohtuvat vuosikymmenten saatossa. Oman arvonantonsa meidän kaikkien hyväksi. Jota seuramme parissa on tehty, paikkakuntamme, koko kuntamme alueella, kasvavan nuorison sekä varttuneemmankin ihmisen hyväksi, monipuolisen liikunnan niin henkisen kuin ruumiillisen toiminnan merkeissä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Epäitsekäs työ, aikaa vaativa työkenttä on tuottanut ja kantanut hedelmää jo kokonaista 70 vuotta. Mutta työtä ja aherrusta tarvitaan yhä edelleenkin. Lisänä toiminnan kokonaisuuteen on vaikuttanut aivan ratkaisevasti Savitaipaleen Urheilijain yhtenäisyys, kaikki saman järjestölipun alla. Näin on ollut mahdollista puhaltaa yhteen hehkuvaan hiileen, StU:n kekoon. Tämän päivän liikunnan merkitys on yhä voimakkaammin velvoittanut urheiluseuroja toimintaan, lukuisten eri lajien tultua ohjelmaan. Myöskin liikuntalain myötä v.1980 alusta, velvoitteet kunnan sekä eri seurojen toiminta on ratkaisevasti kiinni toiminnan laajuudesta, monipuolisuudesta ja laadusta. Kiitokset niille naisille ja miehille, jotka ovat ennakkoluulottomasti v.1915 luoneet pohjan ja suuntaviivat Savitaipaleen Urheilijain toiminnalle vuosikymmeniä eteenpäin. Vilpittömät kiitoksemme kuulukoot kaikille, jotka ovat seuran toiminnan 70 vuoden aikana uhranneet ja kuluttaneet energiaa tulevan nuorison hyvinvoinnin parantamiseksi. Myönnettäköön tässä lopuksi, että on varmasti jäänyt paljon pois olennaista ja asiallistakin asiatietoa. Perimmäinen tarkoitus kuitenkin on ollut, että tärkeimmät asiat ja tapahtumat olisivat tulleet huomioiduksi.

Tähän loppuun sopinee latinankielinen Olympia-aatteen sanoma: CITIUS ALTIUS FORTIUS. Nopeammin Korkeammalle Voimakkaammin.

Savitaipale 20.10.1985  Vilho Mustapää.