StU:n vaiheita 100-v. ajalta

SAVITAIPALEEN URHEILIJOIDEN VUOSIEN VARRELTA KOOTUT LEIKEKIRJAT ON LUETTAVISSA SAVITAIPALEEN KUNNANKIRJASTOSSA.

 

Käykää lukemassa, mitä kaikkea sitä on StU:n urheilusaralla vuosien saatossa saavutettu ja tapahtunut.

 

Tässä on StU:n vaiheita sadan vuoden ajalta.           26.7.2015.

Joita ovat koonneet Leena Saikkonen, Terttu Jurvanen, Kaarina Kilpi ja Mirja Jurvanen.

 

Savitaipale sijaitsee Etelä-Karjalassa vaihtelevassa maastossa, joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolista urheilutoimintaa.

Jo aikojen alusta ovat varmaankin niin aikuiset kuin lapset kilpailleet keskenään. Mutta kipinä syttyi liekiksi, kun Partakoskella asuva Antti Karhula v. 1908 innoitti perustamaan urheiluseuran nimeltä Partakosken Into. Niin alkoivat seuran nimissä urheilukilpailut.

Vuonna 1914 perustettiin Jonni Myyrän innoittamana Hyrkkälän Urheilijat. Tämä seura järjesti ensimmäiset kansalliset urheilukilpailut pitäjässämme. Jonni Myyrä avarakatseisena miehenä oli sitten valmis perustamaan myös koko pitäjän kattavan urheilu- ja voimisteluseuran, jolle myöhemmin annettiin nimi Savitaipaleen Urheilijat. Seuran syntysanat lausuttiin 24.3.1915 kirkolla Lehtisen kahvilassa, ja perustajajäseniin kuuluivat seuraavat henkilöt: Jonni Myyrä, Hilda Myyrä, Juho Peltonen, Taavetti Koskenranta, Tatu Illukka, Antti Hapola, Lauri Pälli, Mikko Vainikka, Vilho Savikurki, Taavetti Purtilo (muutti sittemmin nimensä Poutialaksi), Taavetti Kannelniemi ja Antti Karhula.

Suuremman seuran perustaminen antoi koko pitäjän urheilulle hyvän sysäyksen, niin että innostus levisi piankin jokaiselle kyläkulmalle. Samaan aikaan Jonni Myyrä hankki loistavalla keihäsmenestyksellään Savitaipaleen Urheilijoille suorastaan maailmanmaineen. Aluksi Myyrä harjoitteli omalla ahollaan. Varsinainen urheilu-ura alkoi 1912 olympialaisvalinnoissa, jolloin hän heitti keihästä Tukholmassa mutta jäi 8:nneksi vaatimattomalla tuloksella. Mutta vuonna 1914 hänen keihäänsä lensi ME-lukemiin. Vuosina 1917-18 hän saavutti Suomen mestaruuden, ja vuonna 1919 keihään ME parani Savitaipaleella tulokseen 65,55.

Ruotsalaisten kerrotaan kuitenkin epäilleen Jonni Myyrän maailmanennätyksen laillisuutta (ehkä siksi että se oli saavutettu kotipitäjän kentällä). Jonni Myyrä lähti siis Tukholmaan näyttämään ruotsalaisille, miten keihästä Savitaipaleella heitettiin. Myyrä paransi tulosta heittämällä 66,10, mikä säilyikin sitten neljä vuotta keihään maailmanennätyksenä. Antwerpenin olympialaisissa 1920 hän voitti kultaa ylivoimaisesti, ja suomalaiset valtasivat lajissa neljä ensimmäistä sijaa. Pariisissa v. 1924 tuloksena oli jälleen kultamitali yli 2 metrin erolla Ruotsin Gunnar Lindströmiin. Saman vuonna Pyreneillä Myyrä teki kiekossa komean tuloksen 44,05. Myyrä kävi myös Japanissa ja osallistui siellä moniin kilpailuihin.

Kirjeessään kotiväelle hän kertoi, että oli saanut kunnian näyttää itse Japanin keisarille keihäänheittotyyliään. Näkemistä siinä varmaan olikin, sillä Myyrä oli kookkaana miehenä kehittänyt omaperäisen ja vaikeasti jäljiteltävän ali olan -tyylin. Olympialaisten jälkeen Jonni Myyrä muutti Yhdysvaltoihin ja jatkoi kilpailemista siellä.

Kotiseutunsa urheiluelämän kehitykseen Jonni Myyrällä on ollut suuri merkitys tiennäyttäjänä. Niinpä häntä on muistettu Hyrkkälässä muistomerkillä, joka on tehty hänen kotitalonsa kivijalan isoista lohkareista. Yhdessä kivessä on marmorilaatta muistoteksteineen. Tulevien sukupolvien on tärkeää tietää, mitä yrittämisellä, ahkeruudella ja taidolla voidaan saavuttaa. Näitä tarkoitusperiä tämä muistomerkki julistakoon. Patsas tai muistomerkki paljastettiin 23.11.1975; Opettaja Pauli Lamminpää puhui tilaisuudessa.

 

1920-luku

Pääseuran perustamisen jälkeen alkoi syntyä alaosastoja, jotka pitivät kokouksiaan kylien taloissa. Huomattavaa on, että vuosina 1924-29 toiminnassa oli naisia vähän miehiin verrattuna.

Muutamat varakkaammat alaosastot rakensivat talonkin; Kaihtulassa se jäi tosin haaveeksi, ja Säänjärvenkin hanke raukesi, vaikka tonttikin oli jo varattuna. Sanottiin, että Hyrkkälän ja Kaskein osastot kilpailivat keskenään laiskuudessa: Molemmissa oli kyllä hyvää ainesta, mutta tahtoa puuttui.

Iloa ja toivoa kuitenkin antoi yhden uuden osaston syntyminen 4.5.1930: Seuratoiminnan kannalta savitaipaleen kaikkein pimeimpään ja syrjäisimpään kolkkaan nimittäin Pettilään perustettiin urheiluosasto, johon ilmoittautui 65 jäsentä.

Toisaalta jos kuitenkin verrataan Savitaipaletta Etelä-Karjalan muihin piireihin, voidaan todeta Savitaipaleen toimineen parhaiten.

 

1930-luku

Vuonna 1930 talvi oli epäedullinen ja toimintakin niin ollen heikonpuoleista. Yksi huomattava saavutus kuitenkin voidaan merkitä: suksiteollisuuden alkaminen.  Seuran jäsen Taavetti Illukka alkoi valmistaa suksia, jotka olivat laadultaan ensiluokkaisia. Se oli merkittävä saavutus hiihtourheilun saralla.

Todetaan, että Kokkola on ollut vain varjo entisestään eikä Säänjärveltä tahdo saada mitään tietoja; toiminut se kuitenkin on. Joiltakin osastoilta puuttuu vielä urheilukenttä, mutta siitä huolimatta on pidetty osastojen ja koulujen välisiä kilpailuja ja osanotto on ollut runsasta.

Vuosi 1938: Kuluvan talven aikana on ollut käytettävissä 3 kunnollista mäkeä: Kirkonkylän Mustalammella oleva, Lavikalle rakennettu uusi mäki sekä Laksiaisissa oleva mäki, joka ansaitsee erityismaininnan, sillä sen ovat rakentaneet eräät seuramme jäsenet täysin omalla kustannuksellaan eikä paikallinen osasto ole avustanut siinä lainkaan. Vuoden vuosikertomus toteaa seuraavaa: Vuosi sitten poistettavaksi ehdotettu Säänjärven osasto on alkanut ilahduttavasti toimia: vuoden aikana on järjestetty 5 eri kilpailua, joissa on ollut mukana suuri määrä nousevia urheilijoita.

StU:sta otti osaa Helsingin koko maata käsittäviin voimistelujuhliin mies-, nais- ja poikajoukkue, samoin Perkjärvellä Viipurin SK-piirin voimistelumestaruuskilpailuihin. StU on tehnyt poikatyötä suojeluskunnan kanssa.

Keskusteltiin myös uuden hiihtomäen paikasta, josta virkatalolautakunta pyytää karttapiirrosta. Sen tekijäksi valittiin Tatu Purtilo. Ajateltiin ensin koota arpajaisilla rahaa mäkeä varten, mutta koska lupa viipyi kovin kauan, päätettiin kutsua kokoukseen muutamia vanhoja vakavaraisia urheilumiehiä, mm. Jussi Peltonen ja Jonni Kiesi, sanomaan painava sanansa asiasta. Heidän mielipiteensä olikin niin merkittävä, että työt päätettiin aloittaa heti. Mäki on tiettävästi suurin, minkä yksi maalaisseura ilman kunnan tai muiden järjestöjen apua on rakentanut. Mustalammen maastossa on nyt todella rajattomat mahdollisuudet hiihtourheilulle.

 

1940-luku

Vuonna 1940 moni lupaava urheilija poistui seuran riveistä taistelussa isänmaan puolesta.

Seuraavat jaostot toiminnassa: Säänjärven ja Lavikan naisjaostot, suunnistus-, yleisurheilu-, voimistelu-, hiihto- ja mäkihyppyjaosto, uinti-, palloilu, jalkapallo-, pyöräilyjaostot, poikatyöjaosto, nyrkkeily-, painonnosto-, kuntourheilu-, suunnistusjaostot; näytelmäkerho.

Vuonna 1941 maanviljelijä Joonas Haimilalta ostettiin maa-alue hiihtomäkeä varten. Sen rakentaminen annettiin täysin valtuuksin Taavetti Illukan vastuulle.

Sotavuodet 1941, -42, -43 ja -44:

Paikkakunnalle oli sijoitettu erinäisiä joukko-osastoja, joissa oli paljon hyviä urheilijoita. Kilpailuja pidettiin ja muutenkin urheilu innostus pitäjässä oli suuri.

Kesäkuussa 1941 syttyi uusi sota ja miehet joutuivat siihen suureen savottaa vuosikausiksi.

Vuosi 1942: Ei tapahtunut mitään urheilun alalla.

Vuonna 1948 StU:n jäsenmäärä oli 1080, miehiä 572, naisia 308 ja alle 17-vuotiaita poikia 122. Osastot rakensivat tanssilavoja ympäri pitäjää lähes 20 kappaletta, ja niillä tienattiin rahaa urheilutoimintaa varten; Tosin pelkkä tanssi ei riittänyt, vaan muuta ohjelmaa piti olla mukana.

Säänjärven lava sai alkunsa 1948, kun sille saatiin rakennuslupa ja ostettiin tontti. Kerrotaan Onni Jurvasen tehneen jalallaan maahan ristin ja totesi, että tähän tehdään se lava. Siitä se sitten lähti. Erkki Karhula lahjoitti vasemmanpuoleisen tolpan ja Veikko Karhula oikeanpuoleisen. Niitä kutsuttiin nimellä Isot Iitat, kun ne olivat niin paksut. Rakentajana toimi Pauli Hölsä. StU:n keskushallinnon rahat olivat tiukassa. Jaostoissa yritettiin kaikin mahdollisin tavoin hankkia rahaa toimintaan. Kun rahat sitten olivat lopussa, päätettiin järjestää koko seuran alueella yleiset puolukkatalkoot. Tavoitteeksi määrättiin 1 litra puolukoita jäsentä kohden tai sitten sitä vastaava rahasumma. Kun keräys ei tuottanut toivottua tulosta, päätti StU:n keskushallitus periä puolukkarahan osastoilta.

 

1950-luku

Vuonna 1951 jäsenmäärä on vähentynyt, mikä johtunee lähinnä siitä, että jäsenhankinta ja jäsenmaksujen kerääminen on useimmissa alaosastoissa huonosti järjestetty. Seuralla oli kunniajäseniä ja ansiomerkin saajia, jotka näin palkittiin urheilutoiminnan hyväksi tehdystä työstä.

StU:n hiihtotoiminta on yltänyt hyviin tuloksiin. Toiminta on ollut laajaa ja on saatu monia arvokkaita tuloksia; Hiihtäjät ovat yltäneet MM-, SM- ja piiritasolla mitaleille. Monesta perheestä on useampikin henkilö ollut kilpailuissa mukana.

Kesäkisoihin osanotto on ollut vilkasta ja saavutukset hyviä. Monet nousivatkin palkintopallille. Säänjärvi sai pesäpalloliitolta kiertopalkinnon, ns. Oltermannin sauvan.

Vuonna 1952 perustettiin raittiusjaosto. Taavetti Pylkkö painotti puheessaan raittiuden merkitystä.

Seuran viralliseksi lyhenteeksi tuli StU.

Päätettiin, ettei Säänjärven ja Kokkolan lavoilla saa pitää tansseja 16.-17.8., mutta Säänjärvi vuokrasi lavan 17.8. häätansseja varten. Osastot eivät olisi saaneet järjestää minkäänlaista tilaisuutta, koska pääseuralla oli suunniteltuna kilpailujen lopettajaistanssit sille päivälle. Säänjärven osastolta perittiin 5000 mk korvausta lavan vuokraamisesta mainittuna päivänä.

Kaikenlainen urheilutoiminta on ollut vilkasta. Lisäksi uutena lajina on tullut painonnosto, ja seura liittyi Suomen painonnostoliittoon. Tämä kaikki tapahtui lähinnä Kokkolan osaston vaikutuksesta, sillä osasto osti painonnostovälineet muutaman jäsenensä myötävaikutuksella.

Kunnan urheilulautakunta on suhtautunut myötämielisesti seuratoimintaan.

Vuonna 1953 Säänjärven osastolle päätettiin lähettää kirjelmä, jossa annetaan varoitus Pakarisen ja Helismaan ”tempauksesta”.

Osastot ovat tehneet retkiä ja vieneet jäseniään katsomaan Ruotsi-Suomi -maaotteluita, SM-kisoja, jääkiekko-otteluita ja muita tapahtumia; On myös järjestetty uimahallikäyntejä.

Suuren suosion on saanut kansanhiihto. Parhaimmat kansanhiihtosuorittajat palkittiin hiihtokauden aikana. Kylästä toiseen kulkevia laturetkiä on ollut useita. Niiden pituus vaihteli 15 km:stä aina 30:een, ja yhdistelemällä matkoja sai pitempiäkin lenkkejä.

 

1960-luku

Savitaipaleen Urheilijat kuului aluksi Viipurin piiriin ja siirtyi 15.1.1967 Etelä-Karjalan piiriin.

Urheilu tarjoaa huvin ohella terveyttä ja voimaa harjoittajalleen, kehittää nuorisoa sekä henkisesti että ruumiillisesti terveeksi ja elämänhaluiseksi. On myös muistettava ne velvoitteet ja vastuuntunto, joka jokaisella jäsenellä tulee olla seuraansa kohtaan. Jos niistä tinkii ja lykkää vastuun toisten niskoille, kaivaa maata omien jalkojen alta.

 

1970-luku

Savitaipaleen puulaakitoimikunta teki päätöksen jatkuvan hiihdon maailmanmestaruuden saamisesta Savitaipaleelle. Tapahtuma alkoi 14.1.1972 klo 18:00, ja päättyi 29.4.1972 klo 18:00.

Omalla tavallaan tämä kuntohiihtotempaus piti yllä ja kirkasti savitaipalelaista hiihtomainetta. Silloin saavutettiin maailmanennätys hiihtämällä 106 vuorokautta yhtämittaista, keskeytymätöntä hiihtoa. Viestiin osallistui 1824 henkilöä ja hiihtokilometrejä kertyi yhteensä 19 468.

Lukiotytöt innostuivat jalkapallosta, kun Marja-Liisa Mäntykivi toi naisjalkapalloilun Savitaipaleelle. Valmentajana toimi Vesa Mäntykivi. SaMi eli Savitaipaleen Mimmit pelasivat piirisarjassa, pelit päättyivät 1970-luvun puolivälissä, kun ylioppilaaksi kirjoittaneet naiset hajaantuivat maailmalle.

 

1980-luku

Oli vilkkaan toiminnan vuosikymmen.

Silloin oli toiminnassa yleisurheilu-, jääkiekko, jalkapallo-, suunnistus-, lentopallo-, hiihto-, kuntourheilu-, luistelu- ja pesäpallojaostot sekä Välijoen, Säänjärven, Havon, Kaihtulan, Lavikan, Partakosken ja Pettilän osastot.

Jäseniä seurassa oli enimmillään 1060 ja jäsenmaksu aikuisilta oli 10 ja lapsilta 5 markkaa.

Tänä juhlavuonna 2015, jäsenmaksut maksetaan saman suuruisina, mutta euroina.

Vuosikymmenen alussa jääkiekkotoiminta koki orastavaa uutta nousukautta pienen taantuman jälkeen, mutta tekojäärata hankkeen kariutuminen vesitti II-divariin nousun.

Olihan miesten joukkue yltänyt 70-luvulla aina ykkösdivarin karsintoihin saakka.

Kotiottelut pelattiin vuonna 1973 valmistuneessa ”montussa” ja yleisöennätys oli 700 katsojaa.

Maakuntaviesti järjestettiin Välijoella 1986. Hyvin onnistuneen kisan takasi hiihtojaoston mittava talkootyö Välijokelaisten kanssa sekä yhteistyö kunnan kanssa.

Jalkapalloilijoille tuli huomattava parannus peli- ja harjoitusoloihin heidän päästyään pelaamaan nurmelle v.1988. Miesjoukkue kunnosti yhdessä Lavikan osaston kanssa nurmikentän, talkoisiin osallistui Mustalammen Pallon jäseniä sekä paikallisia isäntiä. Nurmikenttä innostikin pelaajia, joita oli parhaimmillaan 190 ja joukkueita 9 kpl.

Kuntourheilujaosto järjesti mm kansanhiihtopäiviä eri puolilla kuntaa, Kuolimo-hiihdon, katuviestin sekä yhteistyössä hiihto- ja yleisurheilujaoston kanssa Vipusen kierroksen, johon kuului Illukan hiihto, Pyöräilytapahtuma, Savitaipale-hölkkä ja sydänretki. Hölkkä keräsi parhaimmillaan 500 osanottajaa.

Yleisurheilujaoston vuoden 1988 toimintakertomuksen mukaan jaosto järjesti kaikkiaan 12 kilpailut, joissa osanottajia yhteensä 872.

Nuoret osallistuivat suurkisoihin, esim. SVUL:n juhlavuoden suurkisoihin Kajaaniin ja Helsinkiin osallistujia oli noin sata.

Suunnistajat osallistuivat Jukolan viestiin ja myös Venlojen viestiin. Jäsenille kertyi esim. v.1986 yli 140 kansallisen ja SM-tason starttia sekä lukematon määrä osallistumisia piiri- ym. kilpailuihin.

Pesäpallotoiminta keskittyi enimmäkseen Heituinlahteen, niinpä HeiPP-nimellä, Heituinlahden pesäpalloilijat, pelattiinkin sarjoissa.

Samoin lentopalloilijat harjoittelivat osaksi Heituinlahden urheilutalolla, perinteenä 70-luvun menestysvuosista, jolloin pelaajat olivat enimmäkseen ”heitlahtelaisia” ja miesjoukkue parhaimmillaan pistäytyi Suomi-sarjassa. Sarjapeleihin osallistuttiin nais- ja jopa kahdella miesjoukkueella.

Seuramme osallistui Savitaipaleen kunnan 350-juhliin mm. järjestämällä nuorisotapahtuman keskuskentällä, jossa mukana keihäänheittäjä Arto Härkönen.

Kun jaostojen toiminta oli pääosin Kirkonkylällä, niin osastot järjestivät aktiivisesti vastaavia toimintoja alueellaan, lisäksi Heituinlahden osasto järjesti tanssi-iltoja talvilauantaisin ja Välijoen-sekä Säänjärven osastot kesäisin.

Heituinlahden urheilutalolla oli toimintaa viikon jokaiselle päivälle, arki-iltoina eri harrastepiireille: Kansalaisopisto, lentopalloilijat, liikuntakerholaiset, pesäpalloilijat, kehonrakentajat, jalkapalloilijat ym. ja päivisin koululaiset.

 

1990-luku

Vuonna 1990 Kaj Wahlroos toi salibandyn tullessaan kuntaan ja toiminta alkoi kunnan järjestämillä kerhoilla. Toiminta oli huikeaa ja pelaajat kehittyivät muutamassa vuodessa SM-tasolle.  Salibandyjuniorit haalivat vuosina 1994-2000 yhteensä 8 SM-mitalia, viisi kultaista, kaksi hopeista ja yhden pronssisen.

StU:n kasvatteja ovat myös Tiia Ukkonen, joka on Suomen naisten MM-joukkueessa voittanut neljä hopeaa ja yhden pronssimitalin ja Niina Valjakka yhden hopea ja pronssimitalin sekä Kati Eteläpää valmentajana hopeamitalin.

Aino Jokela ja Riina Markku ovat molemmat saavuttaneet 19-vuotiaden tyttöjen maajoukkueessa MM-pronssimitalit.

Mitaleja tuli myös muissa lajeissa:

Pirjo Loisa, munuaispotilaiden kuulantyönnössä MM 1987 pronssia ja kuulassa ja pituudessa pronssit MM-kisoista Singaporesta 1989 sekä pronssia MM-kisoissa 1991 Budapestissä.

Ritva Nikkilä, uinnissa, kulta, hopea ja pronssi mitallit, Soulin paraolympialaisista v.1988 ja hopeaa Barcelonasta v.1992.

Katja Huhtanen hiihdossa, N17 SM- kulta 5 km v.1989 ja hopea N18 v.1990.

Riikka Sarasoja aloitti 1998 SM-mitalien ”putken”, saaden StU:n väreissä useita mitaleja nuorten sarjoissa. Riikka hiihti myös v.2001 nuorten MM-viestikultaa voittaneessa joukkueessa.

Suunnistajat liittyivät Raja-Karjalan suunnistajiin, joten suunnistusjaoston toiminta hiljeni v.1993, samalla siirtyi oikeudet karttoihin, jotka suunnistusjaosto oli lähimaastoista valmistuttanut.

Jalkapallojaosto juhlisti seuran 80-vuotisjuhlavuotta järjestämällä Sapassi-viikolla ottelun jalkapalloseura Zoomia vastaan Lavikanlahden kentällä. Ottelu veti paikalle noin 900 katsojaa.

Talvinen luisteluelämys luonnonjäälle auratulle radalle on ollut mahdollista vuodesta 1998. Sen järjestää tuolloin perustettu luistelujaosto. Tapahtuma on noussut yhdeksi talvimatkailun kärkitapahtumaksi maakunnassa.

 

2000-luku

Tekojäärata jäi 70-luvulla haaveeksi, mutta jäähalli valmistui v.2000. Jääkiekon harrastus mahdollisuudet ja pelaamiset paranivat oleellisesti. Joukkueita olikin parhaimmillaan 10.

Seuran 90-vuotisjuhlia vietettiin Säänjärven lavalla 30.7.2005

Niko Tiainen voitti M13 maastojuoksun SM pronssia v.2005.

Maakuntaviesti hiihdettiin Savitaipaleella loppiaisena v.2007, ja samana vuonna hiihtojaosto ja Savitaipaleen kunta yhdessä yrittäjien kanssa hankkivat latukoneen, jolla latuverkosto on saatu pidettyä erinomaisessa kunnossa.

Savitaipale voitti talvella 2012 Etelä-Karjalan kansanhiihtohaastekampanjan, eli oli eniten hiihtosuorituksia suhteutettuna kunnan asukaslukuun.

Lentopallotoimintaa käynnistettiin uudelleen v.2007 muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen, panostamalla erityisesti junioreiden valmennukseen.

 

2010-luku

Nyt 100-vuotisjuhlavuotta viettävässä seurassa toimivat jääkiekko-, hiihto, jalkapallo-, salibandy-, lentopallo-, luistelu- ja yleisurheilujaostot sekä Säänjärven ja Havo-Kaihtulan osastot.

Muiden osastojen toiminta on loppunut ja Välijoen tanssilava sekä Heituinlahden urheilutalo on myyty paikallisille nuorisoseuroille.

Jäseniä seurassa on tällä hetkellä noin 800.

Viirun ja Partakosken osastot lakkautettiin v.1995 ja v.1996. Heituinlahden urheilutalo myytiin Nuorisoseuralle v.1997 ja Heituinlahden osaston toiminta lakkasi vuoden 2005 lopussa.

Jesse Huttunen saavutti M22 korkeushypyssä SM-hopeaa v.2014.

Jalkapalloilijat, joita on nyt yhdeksän joukkueen verran, pelaavat ja harjoittelevat v.2014 valmistuneella, hyvällä paikalla olevalla tekonurmikentällä. Kenttäprojektin ”primus motoreina” toimivat Jani Näivä ja Leo-Petteri Nevalainen.

Salibandyssä naisilla on yhteistoimintaa NST:n kanssa ja junioreilla on yhteisjoukkue Luft (Luumäki) -StU.

Jääkiekossa pelaa edustusjoukkueen lisäksi kolme juniorijoukkuetta sekä luistelu- ja Leijonakiekkokoulut.

 

Lopuksi

Tämän kaiken toiminnan takaa suuri määrä vapaaehtoistyötä valmentajilta, huoltajilta, joukkueenjohtajilta ja muilta toimijoilta. Esimerkiksi noin 60 talkoolaista vastaa Säänjärven lavan tanssi-iltojen onnistumisesta. Talkootyö on yksi seuran tärkeimmistä työmuodoista. Siihen osallistumalla jokainen auttaa osaltaan seuraa niissä monissa tehtävissä, joita tarvitaan päämäärään pääsemiseksi. Säänjärven osaston taloudellinen tuki jaostoille onkin merkittävä.

Savitaipaleen kunta ja StU:n kanssa saman ikäinen Savitaipaleen Osuuspankki, Antti Matikan Säätiö sekä lukuisat paikalliset yritykset tukevat meitä taloudellisesti.

Kiitämmekin kaikkia tästä tuesta ja toivomme hyvän yhteistyön jatkuvan.

Kunnioitamme suuresti kaikkea seurassa ja seuran hyväksi tehtyä työtä ja kumarramme syvään kaikille, jotka ovat työllään ja toiminnallaan mahdollistaneet sen, että seura 15.3.2015 täyttää 100 vuotta.

 

Luovuutta eri lajien kehittelyssä

1950-luvun alussa Kuolimo-ajo: Pyöräily järven ympäri.

30.8.1988 kivenkantokilpailut Välijoella.

Kiirastorstaina v.1992 hankipalloa.

1990-luvulla Olkkola-triathlon: Rullasuksihiihto, hiekanmättö ja juoksu.

1980-luvulla hiihtojaostolla Hopeasompa-koulu: Kesällä uidaan, pyöräillään ja juostaan. Talvikausi aloitetaan sauvaharjoittelulla.

Nykyinen Naisvoimistelijat toimivat v.19945-52 StU:n alaisena naisjaostona.

Vuonna 1985 StU:n mimmit olivat mukana SM-kiekossa. Mimmikiekkoilu oli tuolloin kovassa nousussa Savitaipaleella.

 

Savitaipale 26.7.2015                                 Leena Saikkonen